kulttuurishokki

Neea kyseli multa millasta täällä Amerikassa on oikeen olla ja asua ja ylipäätään tästä kulttuurista. Se on nääs tulossa tänne vaihto-oppilaaksi:) Kivaa hei ite aina halusin mut tuliki sit vähän suurempi diili. Joo mutta ajattelin tänne vastata sille ihan vaan että jos joku muukin on vaihto-oppilaana olemisesta täällä kiinnostunut. Se kysyi ainakin että miten ihmiset täällä käyttäytyy ylipäätään ja suhtautuu tuntemattomia kohtaan ja sitten miten paljon kouluun pitää panostaa. Ajattelin alottaa ihan tosta ihmisten käyttäytymisestä ja täällä elosta ja olosta ihan muuten vaan. Ja sanon vielä että kaikki on ihan mun omasta kokemuksesta ja mitä oon täällä oppinu ja nähny.

Eli, Amerikkahan on tosi iso maa/maanosa. En voi yleistää yhtään, mutta lähinnä tästä New Hampshiren ja Massachusettsin (Boston, Manchester, Salem, Derry jne.) alueesta voin puhua vapaasti. Isoin kulttuurishokki oli perus tavat ja käyttäytyminen muita kohtaan. Suomessa jos menee kassalle, sanotaan vaan moi eikä katota silmiin, ei puhuta muuta kun pakolliset ja ehkä sanotaan moikka. Amerikassa kysytään aina mitä toiselle kuuluu, hymyillään hirveesti ja luodaan katse kontakti. Se tulee ihan itestään pienen harjottelun jälkeen. Yleensä ne kysyy takasin mitä sulle kuuluu, äläkä koskaan erehdy sanomaan huonoa, ihan ok tai menettelee.<------sääntö nro.1
Täällä ollaan hirveen ilosia aina, saattaa tuntua että vähän feikkiä mut näin se vaan menee. Ajattele tarjoilijoita, jos ne vaan mököttäis ja ois omissa maailmoissaan, tipit jäis aika pieniks, ei täällä näytetä muille et on huono päivä.

Tätä kaikkea kutsutaan small talkiksi. Ei sun oikeesti pidä olla kiinnostunu toisen päivästä tai elämästä, mutta toi vaan näyttää kunnioitusta toisia kohtaan.
Eli joo tyhmältä saattaa vaikuttaa seuraava, mutta ajattelin et se näyttäs vähän esimerkkiä.
"Hi, how are you?"
"Good, how about you?"
"Im great, thanks. It's a nice weather, huh?(joo tiiän toi on aika turhan olosta mutta se kuuluu small talkkiin.)"
"Yeah, I know, I thought it was supposed to snow today. Guess not, maybe we'll get snow tomorrow."
"I hope so. It's already January. Since when does it snow on October, not January?"
"Yeah I know right."
"Alrighty. Bye, have a nice day!"
"Take care!"
Tämä tässä naiset ja herrat on tavallinen avoin kassakeskustelu ruokakaupassa kassalla JA SINULLA. Samalla kun puhutaan turhia, kassa pakkaa ruoat kasseihin ja sä hoidat maksun. Ja huomasit varmaan miten positiivista se oli, ei koskaan "ihan ok, elämä perseellään tapa mut PLEASEE."<-----suomimeininkiä.
Hyvin mä näin tän eron viime lauantaina siellä konsulaatissa kun mentiin äänestämään. Suomalaisia täynnä ja ens kestäny olla siellä 5 minuuttia enempää. Vastaanottomies parkaki oli ihan masennuksissa. Siis ihmiset mumisi sille ehkä hey, ja lähti äkkiä hiihtämään hissiä päin. Me tultiin perästä ja ne oli ihan vihasia ku ehittiin samaan hissiin. Mitä tavallisesti täällä ois tapahtunu, ne olis puhunu hetken sen miehen kanssa ja sitten pitäny meille hissin ovea auki hymyillen vaikka oltaiski hiljaa kävelty kaukana, tai odottanu et päästään siihen ensin. Täällä ainaainaianinaAINA pidetään ovea auki muille, edes työnnetään sitä kädellä auki samalla ku mennään siitä että muut voi saada siitä otteen ettei se mee kiinni. Auta armias jos päästät sen menemään kiinni ennenku ne ehtii siitä tai jos joku pitää sulle ovea auki etkä sano kiitos, eijumalauta mua ottaa päähän sellaset ihmiset. Thank you on pieni, lyhyt sana, jonka voi lyhemmäksikin muuntaa, mutta NIIN tärkeä ettei sitä voi tunkea tarpeeksi.
Yksi tärkee asia on, kun ihmiset kysyy sulta mitä kuuluu, älä ala selittää koko elämäntarinaas tai mitä teit tänään jne. Sano vaan good, great, awesome tai mitä ikinä mut vaikka ne kysys sulta, ei se tarkota että niitä kiinnostaa.
Yks viel, jos tönäset vahingossa, tai ees hipaset toista, sano aina "im sorry/excuse me" sama jos on tungosta ja sun pitää päästä läpi!
Joo o aika pitkäksi venähti toi, mutta täällä on niiiiin monta pientä juttua jolla on niiiiiiin iso merkitys joita ei voi ees muutamassa kuukaudessa oppia. Mut noi on kai ne perus asiat.

Eri asia on kavereitten tai samanikästen kanssa. En mä tolleen puhu mun ikäsille, yleensä en edes tuntemattomille sellasille. Se aina riippuu tilanteesta, mutta voin sanoa että aina kaupassa, koulussa opettajille, missä ikinä oot, toi on tärkeetä.

Koulussa on paljon helpompaa, mulla ainakin. Suomessa ollaan koulutuksessa edellä paaaljon. Selitän nyt ekaks kaiken teknisen mitä pitää ymmärtää ennen ku voi muuta tajuta. Kinder Garten(päiväkoti) on ykköseen asti, sit alkaa Elementary School(ala-aste) 1-5, sitten Middle School(en tiiä mikskä kutsuisin mut sitä täällä kutsutaan myös Jr. High School) 6-8, High School(ylä-aste) 9; freshman(joka mä oon nyt), 10;sophomore, 11;junior ja 12;senior. Sitten voi päättää meneekö collegeen joka kai on niinku lukio tai yliopisto, jonne voi mennä 9 kuukaudeks, tai sit 2 tai 4 vuodeks.

7 min välitunnit, 45 ruokailu ja lukujärjestys on joka päivä sama, koulu alkaa klo 7:15 ja loppuu 2:10, näin meiän lähistöllä ainakin. Samat aineet joka päivä. Vuos on jaettu kahteen semesteriin, joka meillä vaihtuu perjantaina, ja kai 5 chapteriin. Semesterin lopussa on tosi tärkeetä panostaa, koska ne arvosanat jää näkyviin. Joka semesterin lopussa on Finaalit tai Midtermit( Meillä voi olla puolen vuoden tai vuoden aineita, Finaalit jos on puolen vuoden ja midtermit jos on koko vuoden) jotka on tositositosi tärkeet. Ne vaikuttaa koko numeroon HIRVEESTI, ja jos finaalista saa nelosen niin aika todennäköstä on ettei pääse luokalta. Opetus on paljon parempaa kyllä, ne selittää kaiken ja varmistaa et kaikki tietää mistä puhutaan. Täällä ei oo melkeen yhtään läksyjä, on A, B, ja C tasot eli A on tavallaan nörttiluokka, B normaali ja C vähän huonommille. Assa on paljon, Bssä ja Cssä ei melkeen yhtään. Kaikki harrastukset on koulun jälkeen, koulun joukkueet ihan ku leffoissa. Ne pelaa aina koulun kentillä joita on MONTA.

se jatkuu viel tänne sen tien yli

Tos on osa meiän koulusta, siin on monta isoo eri rakennusta, joissa ne luokat vaihtelee. Siihen tarvitaanki 7 minuuttii kävellä luokasta toisee.

Joo meni vähän pitkäks mut toivotaan et toi vähän autto ja helpotti. Jos on kysyttävää tai en selittäny tarpeeks(joo nii just) kysykää pois. Onnee:)

huomentaa.

Voi ku ihania nää snowdayt. Sataa pari senttiä lunta eikä tarvii mennä kouluun, saa herätä rauhassa, saada pienen sydänkohtauksen ku tajuu ettei herätyskello eikä äiti ookkaa herättäny ja sitte kattoo ulos ikkunasta joka kaiken selittääkin. Tässä aamudatailessa aamukahvin ja aamusen hiuskampauksen kanssa tajusin et viimesin bloggaus oli varmaan muutama kuukaus takaperin.

Ensinnäkin. Joka toinen täällä ainakin luulee että maailma loppuu tänä vuonna. Sanon vaan, maksakaa laskut, menkää töihin koska näin ei tuu tapahtuun.

Juu u. Tiedossa on lähipäivinä Lloydin kanssa oloa ja perjantaina ois pitäny mennä lautailee mut suunnitelmat muuttu ja mennään New Yorkkiin koko perhe et noi vois äänestää sitä suomipressaa. Halonen jäi kai eläkkeelle vai? Sittenn ens viikolla finaalit koulussa ennen ku jakso vaihtuu, pitää nähä et pääseekö luokalta. Peukut pystyyn kosk ois ihan kiva olla sophomore ens vuonna. Helmikuussa ristelyille Meksikoon, Texasiin ja sit jonnekki muualle en mä muista enää mut kuulin et päästää sukeltaa maailman toiseks isoimmalla riutalla ja ehkä uimaan delfiinien kans. HUHTIKUUSSA saan alkaa ajaa autokorttia.!

Tällanen pikapäivitys nyt tähän väliin. Niinjoo ihan kaikki saa tulla käymään täällä ilmotelkaa jos on kiinnostusta. Ei olla tulossa Suomeen ens kesänä eli ois ihan kiva nähä joitakin. Reeta on kai, jos se liput saa hankittua. Muttajoo jos oikeesti kiinnostaa pistäkää vaikka tähän kommenttia tai sit facessa, mut älkää viittikö jos oikeesti ei tunnu et pääsette tai haluutte kosk mä ihan tosissaan alan sit järjestelee.

Naff said, kuulemiin.